61 päivää jäljellä ! :P Matkajärjestelyt alkaa olee hyvällä mallilla, mut edelleen tosi paljon järjesteltävää. Ihan kun suunnittelis häitä! Niin paljon kaikkee muistettava ja huolehdittavaa... Lentokone saapuu JFK:lle 1. kesäkuuta kello 20.05 paikallista aikaa joten tarviin kunnon yöunet ennen ku tapaan NY hostin. Onneksi löysin esi-hostin (onko toi ees sana? :D) couchsurfing.com:sta . Hän asuu Manhattanilla, joten sinne tulen ensimmäisenä suuntaaman ku saavun New Yorkiin. Todennäkösesti viivyn hänen luonaan vaan yhden yön ennen kun meen Brooklyniin.
Oon nuori, villi ja vapaa joten se on nyt tai ei koskaan! Mikään ei muo täällä pidättele, joten nyt on aika matkustaa merten toiselle puolelle. Kaikki jotka tuntee mut, tietää että oon hieman huolimaton ja varomaton. Mutta koska olen myöskin todella itsenäinen ja seikkailunhaluinen, haluun itteni lisäksi todistaa myös muille, et oon valmis kohtaamaan maailman ja sen vaarat.
Millään Au Pair järjestöllä, matkatoimistolla tai matkustussivustolla ei ole mitään tekemistä mun reissun kanssa, hostit tietty löysin Workaway :n kautta, mutta siihen se sit jääkin, Kaikki täytyy tehdä itse. Lennot, hotellit, oleskeluluvat, viisumit ja aivan kaikki muu täytyy hoitaa aivan yksin. Kova työ, mutta toivottavasti sen arvoista. Kolme kesää sitten ku oltiin siskon kanssa EF:n kielimatkalla, kaikki matkajärjestelyt hoisi EF ja Salla. Mun ei tarvinnut kun vain nauttia. Asiat on nyt toisin.
Oon lainausten ja sanontojen (quotes) suuri fani. Yksi ehdottomista suosikeista on: ELÄMÄ OPETTAA. "Mikä ei tapa, tekee vahvemmaksi", "Paras opettajasi on viimeinen virheesi" ja yksinkertaisesti vain että "Ihmiset oppivat virheistään." Jokainen vastoinkäyminen, onnettomuus ja alamäki, joka matkan aikana tulee vastaan on mulle vain opetus. En anna vastoinkäymisten lannistaa tai kaduttaa. Jo kauan aikaa oon kiinnittäny erilaisissa tilanteissa huomiota mun asenteeseen, se todella vaikuttaa! Jos, ja kun jokin ei mene niin kuin piti, en aijo itkeä ja soittaa äidille (ei mitenkää et yleensä näin toimisin xD), aijon ottaa vastuun omista ongelmistani ja selvitä itse.
Pakko myöntää et tällä hetkellä oon itse asiassa aika ylpee ittestäni. Lähetin yli 30 hakemusta, meiliä ja viestiä eri isäntäperheille jenkkehin. Ensimmäiset kaksi viikkoa ilman vastauksia oli valtava pettymys. Teki jo mieli luovuttaa MUTTA halusin sitä niin kovin, että jatkoin etsimistä ja lopulta sain mitä halusin! Ei tätä oikeen suomeksi voi kääntää mut: "If you want something bad enough, you can do it!"
Oon yrittänyt epätoivosesti tutustua mun uuteen tulevaan naapurustoon netin kautta, mut se on mahdotonta ! New York ja San Francisco on molemmat suurkaupunkeja, joista löytyy paljon kulttuuria, ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia. Hukun kaikkeen tähän loppumattomaan tietoon! :D Ripustin tän taulun mun seinään ni voin lisätä perustietoja siihen.
61 days left ! :P Travel preparations are a hard work though! Very stressful, like you're planning a wedding. So much to remember and take care of... The plane will arrive in JFK 1st of June 8:05pm local time so I'm gonna need a good night sleep before meeting my NY host. Luckily I found a "pre-host" ( is that even a word? :D) from couchsurfing.com. He lives in Manhattan so that's the first place in NYC I'll be heading. I'm probably gonna stay at his place only for one night and then go to Brooklyn.
Ajatuksia matkasta
19 vuoden ajan oon asunut samassa kaupungissa, samassa kylässä, samassa valkosessa talossa ja vieläpä samassa huoneessa. 19 vuotta oon kasvanut samojen ihmisten ympäröimänä, on mun korvaamattomat vanhemmat, ihana sisko ja uskolliset lapsuuden kaverit. Oon todella onnellinen ja tyytyväinen mun elämään ja kaikkeen mitä mulla on, mut jotenkin silti tuntuu siltä, että haluisin ottaa vähän etäisyyttä ja kokeilla pärjäänkö omillani. Haluan päästä täst pienestä kylästä pois ja nähdä maailmaa. Ehkä löydän jotain mitä oon aina etsiny. Ohan sitä tullut reissattuu ihan kiitettävästi pienestä pitäen, mut aina oon ollut jonkun kanssa.Oon nuori, villi ja vapaa joten se on nyt tai ei koskaan! Mikään ei muo täällä pidättele, joten nyt on aika matkustaa merten toiselle puolelle. Kaikki jotka tuntee mut, tietää että oon hieman huolimaton ja varomaton. Mutta koska olen myöskin todella itsenäinen ja seikkailunhaluinen, haluun itteni lisäksi todistaa myös muille, et oon valmis kohtaamaan maailman ja sen vaarat.
Millään Au Pair järjestöllä, matkatoimistolla tai matkustussivustolla ei ole mitään tekemistä mun reissun kanssa, hostit tietty löysin Workaway :n kautta, mutta siihen se sit jääkin, Kaikki täytyy tehdä itse. Lennot, hotellit, oleskeluluvat, viisumit ja aivan kaikki muu täytyy hoitaa aivan yksin. Kova työ, mutta toivottavasti sen arvoista. Kolme kesää sitten ku oltiin siskon kanssa EF:n kielimatkalla, kaikki matkajärjestelyt hoisi EF ja Salla. Mun ei tarvinnut kun vain nauttia. Asiat on nyt toisin.
Oon lainausten ja sanontojen (quotes) suuri fani. Yksi ehdottomista suosikeista on: ELÄMÄ OPETTAA. "Mikä ei tapa, tekee vahvemmaksi", "Paras opettajasi on viimeinen virheesi" ja yksinkertaisesti vain että "Ihmiset oppivat virheistään." Jokainen vastoinkäyminen, onnettomuus ja alamäki, joka matkan aikana tulee vastaan on mulle vain opetus. En anna vastoinkäymisten lannistaa tai kaduttaa. Jo kauan aikaa oon kiinnittäny erilaisissa tilanteissa huomiota mun asenteeseen, se todella vaikuttaa! Jos, ja kun jokin ei mene niin kuin piti, en aijo itkeä ja soittaa äidille (ei mitenkää et yleensä näin toimisin xD), aijon ottaa vastuun omista ongelmistani ja selvitä itse.Pakko myöntää et tällä hetkellä oon itse asiassa aika ylpee ittestäni. Lähetin yli 30 hakemusta, meiliä ja viestiä eri isäntäperheille jenkkehin. Ensimmäiset kaksi viikkoa ilman vastauksia oli valtava pettymys. Teki jo mieli luovuttaa MUTTA halusin sitä niin kovin, että jatkoin etsimistä ja lopulta sain mitä halusin! Ei tätä oikeen suomeksi voi kääntää mut: "If you want something bad enough, you can do it!"
VIISUMI AMERIKKAAN
(tylsä ohjeistusteksti, skippaa jos et ole kiinnostunut)
Pitkän harkinnan jälkeen päätin nyt sitte hakea sitä viisumia, jotta voin olla yli 90 päivää. Jos suomalainen täyttää viisumi vapaus ohjelman kriteerit ja aikoo viettää Amerikassa 90 päivää tai vähemmän, ei hänen tarvitse hakea viisumia. Lisätietoa viisumi vapaus ohjelmasta (Visa Waiver Program) saa tästä linkistä: FINLAND.USAEMBASSY
Viisumin ja oleskeluluvan hakeminen Yhdysvaltoihin on TODELLA monimutkainen ja monivaiheinen prosessi jota tehdessä menettää järkensä. Kirjaimellisesti... Ja se myöskin maksaa paljon. Ensimmäinen vaihe on DS-160:n täyttäminen. Mulla meni neljä tuntia sen täyttämisessä! Sitte maksoin 152€ ja varasin haastatteluajan torstaille. Jos joku haluaa lisää tietoa non-immigrant viisumin hakemisesta, voi kysyä multa.
Oon yrittänyt epätoivosesti tutustua mun uuteen tulevaan naapurustoon netin kautta, mut se on mahdotonta ! New York ja San Francisco on molemmat suurkaupunkeja, joista löytyy paljon kulttuuria, ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia. Hukun kaikkeen tähän loppumattomaan tietoon! :D Ripustin tän taulun mun seinään ni voin lisätä perustietoja siihen.
61 days left ! :P Travel preparations are a hard work though! Very stressful, like you're planning a wedding. So much to remember and take care of... The plane will arrive in JFK 1st of June 8:05pm local time so I'm gonna need a good night sleep before meeting my NY host. Luckily I found a "pre-host" ( is that even a word? :D) from couchsurfing.com. He lives in Manhattan so that's the first place in NYC I'll be heading. I'm probably gonna stay at his place only for one night and then go to Brooklyn.
My thoughts about the trip
For 19 years, I've lived in the same city, in the same village, in the same white house, in the very same room. For 19 years I've lived with the same people, there's my priceless parents, lovely sister and my loyal childhood friends. I love my life and think highly of everything that I have, but I feel like I have to distance a little and see if I can survive on my own. I wanna get out of this little village and see the world. Maybe there's something for me. Something that I've been looking for. I've been traveling since I was little but there's always been somebody with me.
I'm young, wild and free so it's now or never! There's nothing holding me back right now so this is the time to seek the overseas. Everybody who knows me, knows that I'm sloppy and a bit careless. But cause I'm very independent and adventurous, I wanna prove not only for my self, but also for others, that I'm ready to face the world and its dangers.
Any Au pair organizations, travel agencies or travel websites have nothing to do with my trip, except my hosts, who I found from Workaway but that's it. I have to do everything by myself. Flights, hotels, food, residence permits, visas and everything will be arranged by me. It's a lot of work but hopefully worth it. Three summers back when I was in California with my sister via EF, Salla and EF itself did all the preparations and arrangements. All I had to do was to enjoy. Things are different now.
I'm a huge fan of quotes! One of my favorite ones are: LIFE TEACHES, "What doesn't kill you makes you stronger", "Your best teacher is your last mistake" and simply just: "People learn from their mistakes." Every adversity, accident and downhill I'll be overcoming during my trip will be just new lessons. They are not gonna bring me down or make me regret anything. For a long time I've tried to pay attention to my attitude and it's really making a difference. If, and when something doesn't go right, I'm not gonna cry about it and call my mother (it's not like I usually do that xD) , I'm gonna face my own problems and take responsibility.I also have to point out that I'm kinda proud of myself right now. I sent more than 30 applications, emails and messages to different hosts from all over the USA. The first two weeks with no agreeing answers was a huge disappointment and made me just wanna give up, BUT I wanted it so bad that I kept looking and finally got what I wanted! If you want something bad enough, you can do it!
VISA FOR AMERICA
(boring instructions, skip if not interested)
After a long consideration, I decided to apply for a visa which means that I'm gonna stay more than 90 days. If a Finn meets the criteria for Visa Waiver Program, and he / she will spend 90 or less days in the USA, she / he doesn't have to apply for a visa. You can find more information about the VWP from this link: FINLAND.USAEMBASSY
Getting the visa and the residence permit for USA is a VERY complicated multi-step process that makes you loose your mind. Literally... And it also costs a lot. The first step is to fill DS-160. It took me four hours to finish it! After that, I paid 160$ and booked an interview for Thursday. If someone wants to know more about how you can get a non-immigrant visa, feel free to ask.
I've tried to explore my new neighborhood by using internet but it's impossible ! New York and San Francisco are both huge cities with lot of people, culture, places and events. I'm drowning in all of this endless information! :D I hung this board on my wall so that I can add basic information to it.
Ainut asia joka alunperin sai mut epäilemään tätä reissua on mun perhe, ja erityisesti tämä koira, mun ikioma kooikerhondje, joka on mulle sanoinkuvaamattoman tärkeä. Mun ja äitini lisäksi sillä ei oo ketään muita kehen se voi täysin luottaa ja en jotenkin kestä sitä ajatusta! Mun vanhemmat ja sisko on ihan okei, itseasiassa en ees usko et he tulee ikävöimään muo! xD Mutta en olis niin varma mun koiran, Hipun kohdalla. Tässä on video hänestä auttamassa muo pakkaamaan :3 <3
The only thing stopping me from leaving was my family and specially this dog, my very own Kooikerhondje, who means everything to me. Besides me and my mom, she got nobody else she can trust and that's killing me! I know that my parents and my sister are gonna be just fine, I don't even think that their gonna miss me! xD But I wouldn't be so sure about my dog Hippu. Here is a video of her helping me to pack :3 <3
I've tried to explore my new neighborhood by using internet but it's impossible ! New York and San Francisco are both huge cities with lot of people, culture, places and events. I'm drowning in all of this endless information! :D I hung this board on my wall so that I can add basic information to it. Ainut asia joka alunperin sai mut epäilemään tätä reissua on mun perhe, ja erityisesti tämä koira, mun ikioma kooikerhondje, joka on mulle sanoinkuvaamattoman tärkeä. Mun ja äitini lisäksi sillä ei oo ketään muita kehen se voi täysin luottaa ja en jotenkin kestä sitä ajatusta! Mun vanhemmat ja sisko on ihan okei, itseasiassa en ees usko et he tulee ikävöimään muo! xD Mutta en olis niin varma mun koiran, Hipun kohdalla. Tässä on video hänestä auttamassa muo pakkaamaan :3 <3
The only thing stopping me from leaving was my family and specially this dog, my very own Kooikerhondje, who means everything to me. Besides me and my mom, she got nobody else she can trust and that's killing me! I know that my parents and my sister are gonna be just fine, I don't even think that their gonna miss me! xD But I wouldn't be so sure about my dog Hippu. Here is a video of her helping me to pack :3 <3
The next 8 photos were taken in California 2012. Everytime I browse them through I almost start to cry. It was so amazing, they were the best three weeks of my life ! <3
