Miks et oo postannu!? Lupasin postata usein! Sun blogis ei ollu mitään luettavaa! -Tiiän, ja voisin sanoa et oon ollu kiireinen, mut se ei oo totta. Mulla ei todellakaan ole ollut kiire, päinvastoin, paljon vapaa-aikaa. Ongelma on vaan se, et näit kokemuksii ei oikeen voi sanoin ja kuvin kuvailla. Kuitenkin, päätin sitte kirjottaa jo menneestä interrail matkasta, ja itseasiassa englanninkielinen teksti on ollu valmis jo viikon, mutta on ollu tosi vaikeeta kääntää kaikki suomen kielelle. Joten, jos osaat lukea perus englantia, kannattaa vaan siirtyy lukemaan kaikki tekstit englanniksi.
Miten selvisin interrail - reissusta ihan yksin? Vastaus on, oikea asenne ja positiivinen ajattelu. Kotoonta löytyy paljon niitä kavereita, joiden maailma kaatuu yhden pienen vastoinkäymisen jälkeen. Joka ikinen pienikin epäonnistuminen lannistaa heitä ja pilaa koko päivän! Vihaan sellasta elämäasennetta ja se olikin yks niistä syistä miks halusin matkustaa yksin. Reissun aikana tapahtus paljon vastoinkäymisiä, jotkin astetta pahempia, jotkut ei olleet mitään. Esimerkiksi, Gdanskissa, kun olin just saattanut Vallun lentoasemalle ja mun matka yksin oli ihan aluillaan, asiat ei lähteneet käyntiin toivotulla tavalla. Tarkoituksena oli siis matkustaa Varsovaan, mulla oli hotelli varattuna siellä. Puol toista tuntia ennen junan lähtöä, menin asemalle ostamaan lippua. Lippujonossa vartija tuli mun ja muiden jonottavien luokse ja käski meitä lähtemään, koska he aikovat evakuoida koko paikan! Ei lippuja mulle siis. Koska lähimailla ei ollut wi-fiä, mun piti kävellä aika pitkä matka lähimpään ravintolaan. Siellä tajusin että online varaus ei ole mahdollista, joten piti mennä takaisin. Asema oli vieläkin evakuoitu, enkä löytänyt yhtään henkilökuntaa, vain poliiseja, jotka eivät puhuneet sanaakaan englantia. Yritin kysellä ihmisiltä, mutta kukaan ei osannut auttaa ja jotkut jopa ignoorasivat! Puolalaiset kaiken kaikkiaan on tosi mukavia, mutta lipunmyyjät ja kassapalvelijat on suurimmalta osalta hirveitä. Oli jo tosi myöhä ja olin ihan älyttömän väsynyt kaikesta stressistä, halusin vaan äkkiä hotellille lepäämään. Lopulta päädyin istumaan aseman edustalle, lattialle, odottamaan että paikka aukaistaan. Juna jolla mun oli tarkotus mennä Vasovaan meni, ja Puolassahan et siis voi vaan hypätä junaan ja ostaa lippua konduktööriltä, siitä saa hirveet sakot.
Noin kolmen tunnin jälkeen asema aukaistiin, mutta en tietenkään ehtinyt seuraavaankaan junaan, koska kaikki muut lippuja odotelleet ihmiset ryntäsivät samaan aikaan sisälle. Pääsin sit jossain vaiheessa kansainväliselle lipputiskille ja sain myöhäisen junalipun Varsovaan. Koska ei ollut muutakaan vaihtoehtoa, ostin lipun ja soitin hotellille, että aijon saapua check-in ajan jälkeen. Varsovaan saavuttua mun ongelmat eivät loppuneet. Aloin jo epäilemään että tällastako interrail tulee olemaan kokoajan. En löytänyt mun hotellia mistään! Kello oli jo puoli yksi yöllä kun soitin sitten vastaanottoon ja pyysin heitä tulemaan hakemaan muo. Noin tunnin etsimisen jälkeen hotelli löytyi. Voitte kuvitella kuinka ihanalta tuntui päästä hotelliin nukkumaan! Sängyssä sitten mietin toiveikkaana kuinka hyvä päivä huominen varmast tulee olemaan ja sitä se loppujen lopuksi olikin. Muistan vain kuinka aamulla eräs ystävällinen, avulias paikallinen opasti mut metrolla keskustaan, kuinka löysin hyvät kengät ja täydellisen paikan jossa sain wi-fin ja pistokkeen koneelle. Vaikka matka oli aluillaan ja olin ihan yksin, yksi huono päivä ei muo lannistanut, päinvastoin, tunsi itteni paljon vahvemmaksi.
ETELÄ <3
Täällä Etelässä ihmiset on paljon chillimpiä, rennompia ja huolettomampia. Heidän ajattelutapa on tosi positiivinen ja optimistinen. Muutama päivä sitten istuin host äitini, Johannan kanssa rannalla. Kysyin häneltä että mikä on ollut suurin kulttuurinen ero Ruotsin ja Mallorcan välillä. Hän vastas että ihmiset täällä on paljon optimistisempiä, hippimäisempiä ja avoimia. Skandinaviassa kaikki on kiellettyä, kaikki on tiukkoja ja tosikkoja. Sellanen elämännäkemys on sopiva joillekin, mut Johanna kertoi ettei hän ole sellainen ihminen. Hän on 40 vuotias ja menee The Voice of Englandin koe-esiintymiseen. Musta oli ihana kuulla hänen kavereiden kannustavat ja toiveikkaat kommentit. Suomessa asiat olis ihan eritavalla.
Noin kolmen tunnin jälkeen asema aukaistiin, mutta en tietenkään ehtinyt seuraavaankaan junaan, koska kaikki muut lippuja odotelleet ihmiset ryntäsivät samaan aikaan sisälle. Pääsin sit jossain vaiheessa kansainväliselle lipputiskille ja sain myöhäisen junalipun Varsovaan. Koska ei ollut muutakaan vaihtoehtoa, ostin lipun ja soitin hotellille, että aijon saapua check-in ajan jälkeen. Varsovaan saavuttua mun ongelmat eivät loppuneet. Aloin jo epäilemään että tällastako interrail tulee olemaan kokoajan. En löytänyt mun hotellia mistään! Kello oli jo puoli yksi yöllä kun soitin sitten vastaanottoon ja pyysin heitä tulemaan hakemaan muo. Noin tunnin etsimisen jälkeen hotelli löytyi. Voitte kuvitella kuinka ihanalta tuntui päästä hotelliin nukkumaan! Sängyssä sitten mietin toiveikkaana kuinka hyvä päivä huominen varmast tulee olemaan ja sitä se loppujen lopuksi olikin. Muistan vain kuinka aamulla eräs ystävällinen, avulias paikallinen opasti mut metrolla keskustaan, kuinka löysin hyvät kengät ja täydellisen paikan jossa sain wi-fin ja pistokkeen koneelle. Vaikka matka oli aluillaan ja olin ihan yksin, yksi huono päivä ei muo lannistanut, päinvastoin, tunsi itteni paljon vahvemmaksi.
ETELÄ <3
Täällä Etelässä ihmiset on paljon chillimpiä, rennompia ja huolettomampia. Heidän ajattelutapa on tosi positiivinen ja optimistinen. Muutama päivä sitten istuin host äitini, Johannan kanssa rannalla. Kysyin häneltä että mikä on ollut suurin kulttuurinen ero Ruotsin ja Mallorcan välillä. Hän vastas että ihmiset täällä on paljon optimistisempiä, hippimäisempiä ja avoimia. Skandinaviassa kaikki on kiellettyä, kaikki on tiukkoja ja tosikkoja. Sellanen elämännäkemys on sopiva joillekin, mut Johanna kertoi ettei hän ole sellainen ihminen. Hän on 40 vuotias ja menee The Voice of Englandin koe-esiintymiseen. Musta oli ihana kuulla hänen kavereiden kannustavat ja toiveikkaat kommentit. Suomessa asiat olis ihan eritavalla.
Oon ite aina ollut positiivinen ihminen. Kaikki turha valittaminen ja mariseminen on vaan niin masentavaa. Suomalaisilta ei oikein tunnu löytyvän itsetuntoa ja luottamusta, lisäksi suurinosa ihmisistä on pessimistejä. En tietenkään puhu kaikkien puolesta, mutta kun mietin tuntemiani ihmisiä, suurimmalta osalta tää "stereotypia" suomalaisten masentuneisuudesta ja negatiivisuudesta on totta.
Arvostan meidän hyvinvointivaltiota ja sen sosiaaliturvaa, mutta jotenkin suosin enemmän onnellista elämää. En välitä jos mulla ei oo paljoo rahaa tai hienoa taloa, haluun ennemmin nukkua yöni rauhassa ja toteuttaa sitä elämää jota oon aina halunnut, vaikka se muuttukin kokoajan.
Why haven' you posted!? You promised to post often! There was nothing new in your blog! - Yeah I know... I could say that I've been too busy but then I would be lying. I haven't been busy, I've got lot of free time. It's just that it's impossible to describe these experiences with words, it just doesn't work. You can't show all this with words and pictures. Anyway, I decided to write little about the interrail trip, well actually I decided that already a week ago but I've had some problems with the Finnish translation. The English part has been ready the whole week but my Finnish just doesn't work. So, if you can read basic English, forget the Finnish part and just read all this in English.
It's gonna be a lot of text in this post so if you want, you can just skip this part and move to the "SOUTH <3" part.
How did I survived from the interrail all by myself? The answer is, with the right kind of attitude and positive thinking. I have so many friends who after one little adversity will think the whole world is gonna end. Every tiny little failure brings them down and ruins their whole day! I hate that, and that's one of the reasons I wanted to travel alone. During the interrail trip, lot of shitty things happened. Sometimes it was quite bad and sometimes it was nothing. For example in Gdansk when I had just left Vallu in the airport and my trip through Europe was just about to begin, things didn't start out very well for me. Okay so I was supposed to get to Warsaw, I had a hotel booked in there. One and a half hour before the train departure I went to the station to buy the ticket. When I went to the ticket line, a guard came and told everybody to leave the station because they were gonna evacuate the whole place! No tickets for me. I didn't have a wifi so I had to walk a long way to get to this one restaurant. I realized that online booking is not possible so I had to go back. The station was still evacuated and I couldn't find any staff, only police men who didn't speak English at all. I tried to ask people but no one could help and some people even ignored me! I mean, don't get me wrong, people in Poland are super nice, but I think that the ticket sellers are fed up with English speaking tourists. It was already late and I was super tired, just wanted to get to the hotel. Well, eventually I ended up sitting outside the station waiting for them to open the place again. I missed the train, and no, in Poland you can't just go to the train and buy the ticket from there, you are gonna get a big fine.
After three hours, they opened the place but I couldn't even get to the next train because all the other people were buying the tickets at the same time as me. I finally got to this one international counter where I got the ticket for a train that left very late in the evening. Well, I had no choice than buy the ticket and call to the hotel and explain them that I'm gonna arrive after the check-in time. In Warsaw my problems didn't end. I couldn't find the hotel anywhere! I was already late, it was half past 00. I called the reception girl and she came to get me after an hour of search. You can only imagine how good it felt to get to the hotel room after a rough day!! In bed I was just thinking how great tomorrow is gonna be. That was true but probably only because I focused on all the good things that happened, how this one very friendly local helped me to get to the center and how I found my dream shoes and a perfect cafe with wi-fi and a place to charge my computer. Even though it was the beginning of my trip and I was all alone, this little adversity didn't bring me down or ruin my trip, vise versa, it just made me stronger.
SOUTH <3
Here in the south, people are more laid-back, chilled and relaxed. Their way of thinking is positive and most of the people are optimistic. A few days back I was sitting on the beach with my host mom Johanna. I asked Johanna what has been the biggest cultural change between Sweden and Mallorca. She told me that it's the fact that people here in south are so optimistic, chill and hippie-like. In Scandinavia everything is forbidden and serious. That kind of a lifestyle is good for someone but Johanna told me that she's not the kind of a person. She's 40 years old and she's gonna go for the audition to The Voice of England. I like how her friends in here are super supportive and hopeful. In Finland things would have been different.
I've always been a positive person. All the pointless appealing and whining is just so depressing. People in Finland don't believe in themselves, they got a low self confidence and a very, very pessimism way of thinking. I'm not speaking on behalf of everyone, but if I think about all the people I know, I think this "stereotype" of Finnish people being depressed and negative mostly is true.
I really appreciate our welfare country and its amazing health care, but somehow i prefer the happy life. I don't care if I don't have money or a fancy house, I just want to sleep my nights in peace and have the life that I've always wanted, even though it changes all the time.
 |
| Taking the dog for walk is so different from what I've used to, there are beaches, forests, mountains and routes to choose. / Tääl on ihana lenkkeillä koiran kaa ku löytyy rantaa, metsää, vuoria ja teitä. |
 |
| I've been wearing this necklace the whole time <3 in case someone didn't know, the other side of the heart is in Hippu's collar xD / Tää koru ei oo hetkeekään pois mun kaulasta <3 jos joku ei viel tienny ni siis sydämen toinen puoli on Hipun kaulapannassa. xD |
 |
| One day we went to this nice ranch where they got animals running around the farmyard. / Yks päivä oltiin kotieläinpihassa jossa eläimet kulki vapaana pihamaalla. |
 |
| This one morning I had a day off so I went to the beach and found my self a nice rocky place to sunbathe. I turned the music on and played my favourite song. I had the all time in the world and my thought started to wander so I started to pick up these beautiful rocks. / Yks aamu mulla oli vapaapäivä ni menin rannalle ja etin itelleni hyvän auringon otto paikan kivikosta. Laitoin musan soimaan ja kuuntelin mun lempibiisiä. Ei ollu kiire mihinkään ja ajatukset alko luistaa ni päädyin sit keräämään näit kiviä maasta. |
 |
| Johanna's friend brought a baby parrot with her when she was visiting us :3 / Johannan kaveri toi papukaija vauvan mukanaan ku oli täällä käymässä :3 |
 |
| Oh how jealous I am for those who has born during summer. Here it's very common to have a birthday party by the beach. I've been in three birthday parties during my stay ! / Oon vaan nii kateellinen niille jotka on syntyny kesällä. Täällä on tosi yleistä pitää ranta synttärit. Oon ollu yhteensä kolmissa juhlissa tänä aikana ku oon ollu täällä! |
 |
| Phoebe :) |
 |
| Last night I saw Johanna performing for the first time. Before she went to England, she auditioned for her family, but now I saw her "on the stage". We were in a beach bar and the kids were with us. It was really nice. In this picture the sun was still shining, but we were there till 1am. / Eilen illalla pääsin ekaa kertaa näkee ku Johanna esiintyy. Aikasemmin oon kuullu hänen laulavan ku ennen Englanti matkaa hän koe-esiintyi perheelleen. Täs kuvassa aurinko vielä paistaa, mut oltiin paikanpäällä vielä yhden aikaa yöllä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti